Laillista perimysjärjestystä koskevat takemmat säännökset löytyvät perintökaaresta (ks. lakikirjasta Si 235).
Perintökaari määrää sukulaisten oikeuden perintöön siten, että perinnönjättäjän sukulaiset on jaettu perillisryhmiin. Samassa perillisryhmässä olevat perilliset saavat kukin yhtä suuren osan perinnöstä (ns. tasajaon periaate), jollei esimerkiksi testamentista muuta johdu.
Ensimmäiseen perillisryhmään kuuluvat perittävän lapset ja heidän jälkeläisensä eli ns. rintaperilliset. Jos perittävän lapsi on kuollut, jaetaan hänen osuutensa tasan sijaantuloperillisten eli hänen lastensa kesken. Kuolleen perillisen sijaan tulevat aina hänen jälkeläisensä.
Toiseen perillisryhmään kuuluva aviopuoliso perii kuolleen puolisonsa, jos perittävältä ei jäänyt rintaperillisiä. Lesken kuolinhetkellä jäljellä oleva puolisoiden omaisuus jaetaan pesänosituksessa lähtökohtaisesti tasan lesken omien perillisten ja ensiksi kuolleen puolison ns. toissijaisten perillisten kesken. Toissijaisia perillisiä ovat ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli, sisar tai sisaren jälkeläinen. Perinnön saavat heistä ne, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso.
Kolmanteen perillisryhmään kuluvat perittävän vanhemmat ja näiden jälkeläiset. Jos vanhemmat tai toinen heistä on kuollut ennen perittävää, perintö menee näiltä osin sisaruksille tai heidän lapsilleen.
Neljänteen perillisryhmään kuuluvat isovanhemmat ja näiden lapset. Sedät ja tädit ovat kaukasimmat perintöön oikeutetut sukulaiset. Serkuilla ei ole enää perintöoikeutta.
Perintö menee lopulta valtiolle, ellei perittävä ole tehnyt testamenttia ja perittävällä ei ole elossa edellä mainittuja sukulaisia. Pesänhoitajan ja mahdollisen testamentinsaajankin on tällöin tehtävä ilmoitus valtiokonttorille.